Olen nyt ollut jonkin aikaan täällä ulkomailla. Suhde jäi vähän auki; periaatteessa päätettiin ettei seurustella, mutta toisaalta ollaan oltu yhteydessä lähes päivittäin. Joten, selvinnee kai vasta kun tulen Suomeen ensimmäiselle lomalle.
Helpompaa olisi vain unohtaa koko tyyppi, ja välillä päätänkin että niin teen, mutta sitten taas välillä tuntuu etten millään haluaisi päästää irti, tunteet on silti edelleen aika vahvoja, ja kaikesta huolimatta, vaika toisaalta hyvin erillaisia olemme, niin olisimme kyllä aika hyvä pari toisillemme.
Joten luultavasti jatkamme näin, sinne lomaan saakka.
Vauvakuumekin taas välillä nostaa päätään, mutta edelleen tuntuu kyllä siltä, että olen liian vanha ja riskit liian suuret, jotta lasta enää yrittäisin. Enkä todellakaan halua enää kokea kolmatta keskenmenoa.
Joka tapauksessa, elän tällähetkellä aika seesteistä elämää, en murehdi huomista, yritän todellakin, ehkä jopa ensimmäistä kertaa elämässäni, elää ihan vain tässä ja nyt. Sanoisin jopa olevani kohtalaisen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti