Aika menee kuin siivillä täällä. Elämä ei ehkä enää ole niin seesteistä kun viime postauksessa kirjoitin, mutta ihan ok.
Suomilomaan on enää kuukausi jäljellä. Edelleen ollaan oltu miehen kanssa yhteydessä lähes päivittäin, ja välillä myös skypetetään. Jännityksen sekaisella innolla odotan jälleennäkemistä. Toisaalta tuntuu että mun tunteet ei ole muuttuneet ollenkaan, mutta pelkään että kun tavataan niin totuus iskee, ettei enää tunnukaan samalta. Toisaalta, se voisi olla ihan hyväkin asia. Mutta, kun olin täällä yhden miehen kanssa, oli tuo suomimies silti koko ajan päällimäisenä ajatuksissa....
Ja se vauvakuume. Edelleen olen suurimman osan ajan sitä mieltä, etten enää halua lasta, ikä ja riskit on niin suuria (täytän siis tänä vuonna 40-v), mutta silti, aina välillä, ajattelen, että nyt on viimeiset hetket yrittää saada lapsi, jos semmoisen todellakin haluan. Luultavasti, jos olisin vakavassa parisuhteessa, ja mies haluaisi lapsen, en varmaan epäröisi hetkeäkään. Mutta kun en ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti