Olen aina ollut kovin lapsirakas, ja olen myös opiskeluaikoina tehnyt paljon lapsenvahtihommia. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen en pitkään aikaan edes halunnut nähdä pikkulapsia, saati vauvoja, omia sisarustenlapsia lukuunottamatta. Nyt pystyn jo onneksi aika luontevasti kohtaamaan tuttujen pikkulapsia, mutta en edelleenkään halua pidellä sylissä tai muutenkaan viettää paljon aikaa muiden kuin sukulaisten pikkulasten seurassa. Onneksi läheisillä ystävillä ei enää pahemmin pikkulapsia ole, enemmänkin ongelmia teiniensä kanssa...
Äitienpäivä oli myös taas kova paikka, mutta tänä vuonna ei tarvinnut pitää Facebook-paastoa niinkuin viime vuonna. Kovin sitä silti vain tuntee itsensä vajanaiseksi naiseksi kun ei ole äiti. Varsinkin siis näin päättäjäisten ja äitienpäivän aikaan. Kai sitä siitäkin tunteesta vielä joskus pääsee yli. Toivottavasti.
Sisarusten lapset ovat joka tapauksessa tällä hetkellä ihanin asia tässä maailmassa, ja niistä saan onneksi nauttia sydämeni kyllyydestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti