Toisten onni...

Ei se ole mitenkään minulta pois, tiedän sen, mutta jotenkin se minut yllätti, ja pillahdin itkuun, kun sain kuulla että 40-v ystäväni saa yllätysvauvan. Viidennen lapsen, ja nuorimmatkin ovat jo koulussa. Tottakai olen suunnattoman ja vilpittömän onnellinen hänen puolesta, mutta en voi sille mitään että tunnen silti myös vähän katkeruutta. Ehkä siitäkin joskus vielä päääsee yli. Että ajattelen vain että "ihanaa, noillekin tulee vauva". Uskon kuitenki, että se tapahtuu vasta, kun olen ylittänyt lapsensaanti-iän...